Olenpas mä harvatahtinen bloggaaja :) Tosin te, jotka tulitte tänne Baby-blogistani, tiesitte sen kyllä! Mutta joo. Tässä vähän viimeisten kolmen kuukauden (!!) kuulumisia.
Vilho on kasvanut niin paljon. En oikein itsekään tahdo sitä uskoa, että minun pienestä nelikiloisesta kääröstäni on kasvanut melkein yhdeksänkiloinen, kovasti liikkumaan pyrkivä, iloinen ja tarkkaavainen pieni poika! Todellakin: eilen olimme 8kk-neuvolassa, ja mitoiksi saatiin 8 710 g sekä 72,5 cm. Päänympäryskin oli jo 45,5 cm, että kyllä siellä jotain päässäkin kasvaa :)
Toukokuun lopulla poikaseni oppi laittamaan ne varpaatkin suuhun asti, ettei aina pelkästään sukkaa. Lattialla hän ei tykännyt olla hetkeäkään selällään, kun aina piti päästä mahalleen. Ruokahalu kasvoi, mutta valitettavasti pulauttelukin kasvoi samaa tahtia, kun mahanportti ei vieläkään ollut täysin kehittynyt. Pestävää riitti käytännössä joka päivälle.
Puolivuotislahjaksi Vilho sai mummulta ja ukilta lahjaksi syöttötuolin. Sitä ihmeteltiin ensin pitkän aikaa, että mitä ihmettä, istuallaanko tässä pitäisikin syödä? Alkuun soseet osuivat enemmän poskille, leukaan ja nenään kuin suuhun ja pullosta juominen hoidettiin yhä sylihommana, mutta tasapaino löytyi nopeasti. Pian tuolin saamisen jälkeen huomasin, että poikahan istuu mainiosti pieniä aikoja myös lattialla ilman tukea! Sitä hommaa tietysti rajoitettiin reilusti aluksi, sillä pienen selkä ei välttämättä istumista kestä, vaikka harjoittelu olikin kiivasta.
Pian istumisesta tuli kuitenkin Vilhon lempipuuhaa, sitten hermostuttiin jo makaamiseen täysin, oli se sitten selällään tai mahallaan makaamista. Lattialla hän mieluusti istui, vaikka vielä asettelimmekin pari tyynyä selän taakse, jottei pää kolisisi aivan kamalasti hänen kaatuessaan. Joka sekuntihan häntä ei pystynyt vahtimaan, vaikka miten olisi halunnut.
Istumisen hanskattuaan Vilho alkoi myös enemmän "leikkiä" leluillaan, eikä aina vienyt niitä jatkuvasti suuhun. Hampaitakin ilmestyi kesäkuun aikana kaksin kappalein, ja kuten yleistä, ne tulivat alhaalle eteen. Sen jälkeen ei poika ole paljoa saanut pureksia äitin sormia, kuten siihen asti oli sylissä istuessaan ollut lupa.
Ruokamäärätkin kasvoivat hiljakseen kesäkuun aikana, lopulta määrä vakiintui siihen 200 gramman paikkeille per ruokailu, ja 100-150 ml korviketta "ruokajuomaksi". Myös vettä opettelimme juomaan tuttimukista, vaikka alkuun Vilho vähän epäili, että pitäskö tätä kylpyvettä niinku juoda vai? Lopulta idea meni onneksi perille, ja muutaman lusikallisen välein hörpätään vähän vettä. Meille vakiintui neljä ruokailukertaa per päivä, joka tuntuu olevan maksimimäärä, mitä edes ehdimme syödä! Ehkä otamme vielä yhden ruokailun "välipalaksi", jos tarve tulevaisuudessa sitä vaatii.
Heinäkuun puolella kesäkuussa jo vähän ohi mennyt kiekumisvaihe on tullut takaisin. Sitä on höystetty myös erinomaisella murinalla, jota esitellään sitten tutuille ja (pienen harkitsemisen jälkeen) vieraille. Poika on muutenkin aika äänekäs tapaus - puhetta riittää. Itkemistä Vilho ei oikein harrasta ollenkaan, mitä nyt jos äiti on liian hidas maitopullon kanssa. Yleensäkin Vilhon kanssa suurimmat ongelmat tulevat ruokailun yhteydessä, mutta toisaalta niitä eivät monet edes sanoisi ongelmiksi :)
Vilho ei liiku vielä itse, muuta kuin joskus epähuomiossa taaksepäin äheltäessään lattialla. Konttausasentoa hän jo hakee kunnolla, ja lääkärikin sanoi, että ei tässä enää kauaa mene, kun tämä poika lähtee liikkeelle. Niin on asento hallussa ja keikkuu jo. Tänään aamulla olin huomaavinani, kun hän sängyssä kierähti vatsalleen ja nousi kontalle, että olisi äidin puhelinta tavoitellessaan ottanut oikeaoppisia konttausaskelia. Lattialla ollessa näin ei kuitenkaan enää käynyt, mutta konttausasentoakin hän harjoitteli isossa sängyssä ennen kuin lattialla uskalsi.
Pian se jo lähtee liikkeelle, äidin pikku poika. Apua, sehän tarkoittaa sitä, että mun pitää ruveta siivoamaan tätä huushollia useammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti